Kai se on uskottava?

Noin viikko sitten launtaina olin sopinnut menevän kaverini kanssa elokuviin ja ehkä parille tuopposelle. Mieltäni kuitenkin kaiversi voinko juoda? Kyllä, menkat olivat myöhässä ja epäilykseni olivat herännyt. Olin etsiskellyt netistä mahdollisia alkuraskauden oireita. Olin kärsinnyt iltaisin alavatsakivuista, mutta ajattelin niiden johtuneet e-pillereistä, joiden syömisen olin lopettanut. Sitten oli nämä vilunväreet, mutta uskoin vain rupeavani kuvittelemaan kaikenmaailman oirita. Kävinkin sitten lopulta ostamassa apteekin raskaustestin, jotta saisi suljettua sen mahdollisuuden pois.
Elikkä siis pissaa tikkuun ja venaa tulosta. Ei pitäisi olla vaikeaa...

Okei selkeet kaksi viivaa pitäis ilmestyy.

10 sekunnin odottelun jälkeen totesin, että... En ole raskaana. Toinen viivahan on selvästi haaleampi. Helpottuneen pettyneenä laitoin exälleni viestin "älä pelkää ei susta tuu isää". Kävin vielä viiden minuutin ajan kurkaamassa testiä onko tulos jotenkin muuttunut. Lopulta heitinkin sen roskiin ja lähdin viettämään kaverin kanssa iltaa hyvin mielin.

Seuraavana päivänä olin juuri lähdössä salille, kunnes yhtäkkiä mieleeni tuli sana "haamuviiva". Olin varmasti lukennut sen jostain keskustelupalstoilla. Aloin taas googlettamaan ja päädyin taas keskustelupalsoille jossa oli samanlaisia kuvia, kuin mun raskaustestistä. Ihmiset olivat kertoneet, että viiva vahvistuu raskaushormoonin lisääntyessä. Mieleeni ei tullut muuta kuin "voii paska...". Kämppikseni tuli sinä iltana reissusta, jolle kerroin aika pian epäilyksestäni. Luimme raskaustestini käyttöohjeita ja pohdimme tätä asiaa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin tehdä testi uudelleen. Yöunista ei sitten sen jälkeen tullutkaan enää mitään. Väsymys painoi mutta mieli ei saannut rauhaa. Maanantaina oli jatkuva kuumotus päällä päästä töistä nopeasti kotiin tekemään uusi testi. Tämäkään testi ei antanut kaipaamaani mielenrauhaa...

Viiva oli kyllä tummempi kuin aikaisemmassa testissä, mutta silti haalea.

Huoh... Piinalle ei tullut vain loppu ja päätin, että en usko ennen kuin joku ammatti-ihminen kertoo tuloksen. Illalla varoittelinkin exääni, että tämmöinen mahdollisuus on sittenkin olemassa, josta sain vastauksen "alko pelottamaan". Samantien tuli paska fiilis, ajatellen ettei exäni haluaisi tätä mahdollista lasta. Ilmoitinkin hänelle, jos nyt ollaan pieniin päin, niin en velvoittaisi häntä mihinkää ja aijon vielä mennä labraan varmistamaan asian.

Tiistaina minulla oli muusta asiasta lääkäriaika, jonka lopuksi näytin lääkärille raskaustestiä, mitä tämä tarkoittaa. Lääkäri antoi minulle neuvolan numeron ja käski kysymään sieltä jatko toimenpiteitä. Soitinkin samantien. Neuvolatädin mielestä tämä oli ihan selvätapaus ja halusi jo rueta varaamaan ensimmäistä neuvola aikaa ja ultraa. Noh, ensimmäinen nauvola aika varattiinkin kuun viimeiselle päivälle. Ultraa en vielä halunnut varata, koska en ollut kuitenkaan 100% varma raskaudesta. Puhelun jälkeen asia alkoi tuntumaan todelta ja illalla varasinkin vielä labra-ajan seuraavalle päivälle. 

En halunnut mennä nukkuman, koska tiesin ettei unen saamisesta tulisi kuitenkaan mitään. Oloni oli kuitenkin kevyempi, sillä olimme exäni kanssa pystyneet laskemaan jo huumoria tästä asiasta. Että semmoinen aprillipila... :D

Torstai aamu lähtikin jännittävissä merkeissä käyntiin, sillä olin menossa hakemaan labrakokeiden tulokset. Pakko kyllä myöntää, että odotin kyllä positiivistä vastausta, koska silloin olisi alkanut uusi epätietoisuus. Mikäs helvetti muo sitten vaivaa? Mahakivut olivat hirveitä eikä menkkoja kuulunut. Mutta siitä huolimatta olin myös varautunut negatiiviseen tulokseen.

Ei voinnut kun pärähtää ilonkyyneleet saadessani positiivisen paperin kouraani. Kai se on viimein pakko alkamaa uskoa, että täällä sisällä on alkanut tapahtumaan jotain ;)