Asian tuominen muille ilmi

Heti saatuani tietää raskaudesta laitoin kämppikselleni ja exälleni viestiä asiasta. Onnekseni sain positiivisen vastaanoton. Kämpikseni oli iloinen puolestani, sillä tiesi minun kuitenkin haluavan sitä. Exänikin tuntui olevan ainakin tyytyväinen saadessaan varman vastauksen. Shokkihan se oli kummallekkin :D Vielä olisi pahin vaihe edessä... Porukoille kertominen!
Mulla oli viikonloppusuunnitelmana lähteä Stadiin isosiskon luokse pikkusiskon kanssa. Ajattelin sielä kertoa kummallekkin kasvotusten, mutta kuitenkin musta tuntui, että äitin pitäisi saada tietää asiasta ensimmäisenä. Tarkoitus oli mennä pikkusiskon kanssa samalla junalla stadiin. Siskoni juna lähti Jyväskylästä ja odotinkin, että äiti oli saannut heittää hänet asemalla, sitten soittaisin. Sanotaan nyt näin, että äitini ei ihan odottanut kuulevansa, että hänestä tulisi mummo :D Olin iloinen, etten saannut mitään moraali sarnaa. Olihan äitini sitä mieltä, että iloinen uutinenhan se on, mutta huolissaan tietty oli minusta. Niin kuin ainahan ne äidit :) Iskä kuulema oli mennyt hiljaiseksi, joten en yhtään tiedä vielä miten hän loppujen lopuksi on ottanut asian. Eiköhän se selviä, kun seuraavan kerran menen Jklään käymään.
Noh, illalla koitti jännittävin vaihe. Olin ajatellut, että ekaksi rauhoituttaisiin ja syötäisi ennen kuin kerron.

 "Mulla olisi yks juttu..." aloitin.

 "Sä oot raskaana." Pikkusiskoni heitti läpällä.

Sitten tulikin se kiusallinen hetki, myöntäessäni. Isosiskoni reaktio sai minulle semmoisen fiiliksen, että halusin vain kotiin takaisin ja äkkiä. Pakko oli saada hetki olla itsekseen. Menin suihkuun lattialle istumaan. Tuntui, että olisi pitännyt laittaa mielummin vaikka heille viestiä asiasta. Äitikin soitteli ja hän oli kyllä sitä mieltä, että oli hyvä asia kertoa. Ja tajusin sen kyllä itsekkin, sillä olisi vaikea salailla mahakipuja, väsymystäni ja ruokasuositusta raskaana olevalla. Muille en vielä aijo kertoa raskaudestani, sen ollessa niin alussa vasta.

 Huoh, muutenkin olen huono noudattamaan ruokavalioita, niin pitäisi ruveta miettimään mitä kaikkea voi syödä. Taitaa olla helpompi vain tyrkätä lappu tarjoilijan käteen ja sano "jotain vaan, mikä sopii näihin"

Lauantai iltana meidän siskosten pitikin lähteä vähän viihteelle, itse tietysti olin selvinpäin. Itselle iski kumma fiilis. Tuli jotenkin turvaton ja vainoharhainen olo. Miehet olivat ihan hirveitä. En halunnut minkään näköistä kosketusta niiltä, normaalisti olisin työntänyt ne pois. Pelkäsin joutuvani jonkin näköiseen "vaaratilanteeseen". Minun oli ihan pakko otta rappusten yläpäässä kaiteesta kiinni, ettei kukaan työnnä minua alas ja saisin jonkun keskenmenon (syytän tästä salkkareita). Ahdisti niin paljon, että lähdinkin yksin siskoni kämpille aikaisemmin. 

Viikonloppu sujui kaikken kaikkiaan kuitenkin ihan hyvin loppujen lopuksi. Saimme puhuttua raskaudestani ja heittämään huumoria asiasta :)