Odotuksen loppu häämöttää

Huh huh, kuinka nopeasti aika on vierähtänyt. Yksi kuukausi taas pian selätetty ja odotuksen loppu pelottavasti häämöttää. Koko raskaus ja vauvan tulo jakaa niin ristiriitaisia tuntemuksia. Vaikka tuntuu, että olen valittanut koko raskausajan, niin silti uskon ainakin tähän mennessa selviytyväni vähällä. En tiedä voiko sanoa "helppo raskaus", kun en tiedä mihin verrata. Onhan koettelus ollut raskasta henkisesti että fyysisesti, mutta olen huomannut, että ihmismielellä on tapana unohtaa ikäviä asioita ja tajuavansa, ettei se ajanjakso oikeastaan ollutkaan niin kamalaa. Vaikka olo on tukala ja oman jaksamisen vähäisyys yllätti minut, silti minulla oli mielikuva pahemmasta. Ei tietenkään pitäisi nuolaista ennen kun tipahtaa, sillä onhan tässä vielä yksi kuukausi puuskutettava.
En voi vieläkään uskoa, että kohta saisin pitää omaa lasta sylissä. Joka paikasta (neuvola, läheiset, tv ym.) kuulee varoittelua, millaista sen lapsen kanssa on. Yleisin on tietenkin, että voi sanoa heipat kunnon yöunille. Siihen liittyen oma jaksaminen on taas koetuksella, kotityöt ja itsestään huolehtiminen jäävät vähäisemmälle. Vaikka olen jo nyt yllättyny kuinka raskasta pelkästään kaupassa käynti on, niin en silti pysty uskomaan, että elämäni olisi vauvan tulon jälkeen pelkää imetystä, nukkumista, imetystä, vaipan vaihtoa, imetystä, nukkumista...
Vanhemmuus ei niinkään pelota, vaan ehkä se lapsen hoito. Itselleen kun pitää joitain asioita itsestäänselvyytenä kuten esim joku vaatteiden pukeminen tai tietenkin sitä vaan lasta imetetään, kun se itkee. Olen käynnyt nyt kahdessa neuvolan järjestämässä valmennuksessa lapsenhoito ja imetys. Ehkä hiukkasen ne saivat itselle ahdistusta aikaiseksi. Se lapsi tulee oikeasti ja pelottavan lyhyen ajan päästä. Tuntuu, että nyt jo pitäisi tuntea oma vauva, vaikka se ei olekkaan vielä tässä maailmassa. Haluisia jotenkin varautua paremmin lapsen tuloon. Meillä ei ole vielä oikein mitään lapselle, vaikka sitä sanotaan, että kyllä kaiken tarpeellisen kerkeää hankkia sitten kun lapsikin on jo syntynyt ja monet uudet äidit ostavat liikaa kaikkea jopa turhiakin asioita. Itseäni vain jotenkin ahdistaa, ettei vielä ole oikein mitään hankittu. Onhan tässä vielä aikaa, mutta itse olen aika järjestelmällinen ja tykkään suunnitella paljon jo etukäteen asioita. Nytkin esim olen vaivannut päätäni jo ajatuksella, että mitä tapahtuu jouluna. Kaikki tulee olemaan niin uutta. Ei pitäisi stressata itseään tällaisilla asioilla, sillä tiedän, etten ole yksin kuitenkaan.

Ensimmäisiä hankintoja

Viiden päivän reissu takana. Kävin äitin kanssa Helsingissä siskoa moikkaamassa ja shoppailemassa. Sielä matkaan tarttui ensimmäinen Vellulle tarkoitettu tuliainen :D

Matka jatkui siitä Jyväskylään porukoiden luokse. Aikaisemmin olin maininnut porukoilleni aikovani tilata netistä rattaat ja turvaistuimen, mutta iskä onnistui yllättämään minut viemällä Baby Styleen katsomaan rattaita. Kai se vauvan tulo on alettava sisäistämään, kun tuli rattaatkin hankittua. Vaikka tarjouksessa olivatkin, niin ei kyllä mitkään halvat ollut tai olihan ne edulliset siihen nähden, että olivat uudet. Monessa paikassa uusien rattaiden hinnat olivat 500-800e, nämä saatiin 299 hintaan.

 Yhdistemlävaunut, joista saa tehtyä rattaat vaihtamalla tuon ihme oikean puoleisessa kuvassa olevan kehikon

Nyt ollaan Baby Stylen kanta-asiakkaitakin :D

Sunnuntaina porukat heittivät minut kotiin, ja matkalla iskä kävi vielä torista löytämän turvakaukalon hakemassa. Saadaan muksu sitten h-hetken sattuessa kotiinkin :) Tärkeitä isoja hankintoja olisi vielä pinnasängyn ja hoitopöydän hommaaminen. Eiköhän tässä kerkiä :)

Viikolla 32

No niin, koulu on viimein saatu päätökseen ja voin keskittyä tähän uuteen tulokkaaseen. Tekisi hirveästi mieli mennä ostelemaan kaiken maailman pikku nyssäköitä ja bodeja. Saisi vaan vielä ensi kuun rahatilanteen selville, sillä ensimmäinen vanhempainpäiväraha maksetaan vasta 5.12. Eikun sossun luukulle. Toivottavasti saisin sieltä myös jotain avustusta vauvantarkkeisiin, mutta en uskalla toivoa liikoja aikaisempien kokemusten perusteella.
Minulla on alkanut tuntua pakottavaa kipua alapäässä tai onhan sitä ollut jo varmaan parisen kuukautta, mutta nyt kivut ovat koventuneet. Kivut ilmene erityisesti kun puen kenkiä tai housuja jalkaan varaamalla painoa vain toiselle jalalle. Epäilen niiden olevan liitoskipuja, jonka aiheuttaa häpyliitosten ja lantion löystyminen. Olen myös alkanut epäilemään, että Vellu olisi jo kääntynyt pää alaspäin ja alkanut kiinnittyä lantioon, mikä voisi myös aiheuttaa kipua. Olen jotenkin melko varma, että Vellu olisi tosiaan jo kääntynyt, sillä potkut tuntuvat selkeästi aina mahan oikeassa ylälaidassa ja jotain pientä epämääräistä "hikottelua" vasemmalla alhaalla :D On jotenkin oudon karmivaa kun yhtäkkiä huomaa Vellun työntävän pään tai pyllyn tai minkälie tuohon pinnalle niin, että on selkeä pikku kumpu havaittavissa. Olen myös onnistunut saamaan muutamia koviakin iskuja varsinkin kylkiin.

Vellun perus ilta show :D

Kyllä sen on alkanut jo huomaamaan, että pikku hiljaa alkaa maha tuntua raskaammalta. Hyvän nukkuma/istuma-asennon löytäminen tuottaa melkoisia haasteita. Enää ei voi maata selälteenkään, sillä kohtu painaa liikaa mahalaukkua ja aiheuttaa huonon olon, joten nukkuminen onkin vain kyljeltä toiselle vaihtamista. Huomenna onneksi pääsen palkitsemaan aherrukseni ja aloittamaan äitiyslomani kaipaamallani raskausajan hieronnalla :)

5. Neuvola

Eilen tapasin ensimmäistä kertaa uuden asuinseutumme oman neuvolatädin. Tällä kertaa raahasin myös Aleksin mukaan. Sain edelliseltä neuvolakäynniltä semmoisen käsityksen, että uusi neuvolatäti haluisi tutustua meihin, mutta eipä hän jäännyt meiltä mitään oikein kyselemään. Oli vähän turha käynti Aleksille - katsoa sivusta vain minun tutkiskelemista.
Kaikki, jotka ovat käynneet neuvollassa oman tai toisen raskauden seurannan takia, tietävät, että on ihan rutiini mennä ensin antamaan virtsanäyte. Näin myös minä tein. Olin ennen neuvolaan lähtöä pidätellyt, että saisin kerrankin kunnon näytteen. Virtsa mukissa. Lasken sen lavuaarille odottamaan. Juuri kun olen aikeissa siirtää mukin seinässä olevaan luukkuun, onnistun kopsauttamaan sen korkeaan lavuaarin. Saan napattua mukin kiinni, mutta voi jumalauta sitä murinaa, kun katson isoa kusiläikkää vessan lattialla ja sukissani. Ala nyt siinä kovan pallomahan kanssa kumartelmaan ja täyttämään vessanpönttöä kusisilla paperimytyillä. Epätoivoisena yritin siinä saada uuden näytteen. Lopulta pistän nolona lukkuun mukin niin että pohja on juuri ja juuri peittynyt. Noh, tuli aika kun neuvolatäti kutsui meidän huoneeseensa ja ilmoitti käyvänsä kantsomassa ensin antamani näytteen. Naurua pidätellen sitten tokaisin, että toivottavasti sieltä jotai saa. Kuulema oli sen verran kuitenkin, että neuvolantäti pystyi vielä itsekkin kippaamaan sen kertaalleen :D

Kumpu senkun kasvaa

 

Neuvolan täti ei vielä osannut varmuudella sanoa miten päin pikku Vellu siellä köllöttelee, sillä ei kuulema löytänyt kantapäätä. Kantapää... Luulisi sieltä löytyvän joku parempi ja isompi ruuminosa, mistä pystyisi arvioimaan asentoa. Kaipa nämä tädit tietävät paremmin :D