Odotuksen loppu häämöttää

Huh huh, kuinka nopeasti aika on vierähtänyt. Yksi kuukausi taas pian selätetty ja odotuksen loppu pelottavasti häämöttää. Koko raskaus ja vauvan tulo jakaa niin ristiriitaisia tuntemuksia. Vaikka tuntuu, että olen valittanut koko raskausajan, niin silti uskon ainakin tähän mennessa selviytyväni vähällä. En tiedä voiko sanoa "helppo raskaus", kun en tiedä mihin verrata. Onhan koettelus ollut raskasta henkisesti että fyysisesti, mutta olen huomannut, että ihmismielellä on tapana unohtaa ikäviä asioita ja tajuavansa, ettei se ajanjakso oikeastaan ollutkaan niin kamalaa. Vaikka olo on tukala ja oman jaksamisen vähäisyys yllätti minut, silti minulla oli mielikuva pahemmasta. Ei tietenkään pitäisi nuolaista ennen kun tipahtaa, sillä onhan tässä vielä yksi kuukausi puuskutettava.
En voi vieläkään uskoa, että kohta saisin pitää omaa lasta sylissä. Joka paikasta (neuvola, läheiset, tv ym.) kuulee varoittelua, millaista sen lapsen kanssa on. Yleisin on tietenkin, että voi sanoa heipat kunnon yöunille. Siihen liittyen oma jaksaminen on taas koetuksella, kotityöt ja itsestään huolehtiminen jäävät vähäisemmälle. Vaikka olen jo nyt yllättyny kuinka raskasta pelkästään kaupassa käynti on, niin en silti pysty uskomaan, että elämäni olisi vauvan tulon jälkeen pelkää imetystä, nukkumista, imetystä, vaipan vaihtoa, imetystä, nukkumista...
Vanhemmuus ei niinkään pelota, vaan ehkä se lapsen hoito. Itselleen kun pitää joitain asioita itsestäänselvyytenä kuten esim joku vaatteiden pukeminen tai tietenkin sitä vaan lasta imetetään, kun se itkee. Olen käynnyt nyt kahdessa neuvolan järjestämässä valmennuksessa lapsenhoito ja imetys. Ehkä hiukkasen ne saivat itselle ahdistusta aikaiseksi. Se lapsi tulee oikeasti ja pelottavan lyhyen ajan päästä. Tuntuu, että nyt jo pitäisi tuntea oma vauva, vaikka se ei olekkaan vielä tässä maailmassa. Haluisia jotenkin varautua paremmin lapsen tuloon. Meillä ei ole vielä oikein mitään lapselle, vaikka sitä sanotaan, että kyllä kaiken tarpeellisen kerkeää hankkia sitten kun lapsikin on jo syntynyt ja monet uudet äidit ostavat liikaa kaikkea jopa turhiakin asioita. Itseäni vain jotenkin ahdistaa, ettei vielä ole oikein mitään hankittu. Onhan tässä vielä aikaa, mutta itse olen aika järjestelmällinen ja tykkään suunnitella paljon jo etukäteen asioita. Nytkin esim olen vaivannut päätäni jo ajatuksella, että mitä tapahtuu jouluna. Kaikki tulee olemaan niin uutta. Ei pitäisi stressata itseään tällaisilla asioilla, sillä tiedän, etten ole yksin kuitenkaan.