Suihkun jälkeen aloin selaamaan puhelintani, mutta silmissäni oudot valohäiriöt haittasivat näkyvyyttäni, ajattelin sen johtuneen väsymyksestä. Viimein salkkarit alkoivat, joista tottapuhuen en muista mitään. Yritin samaan aikaa kirjoittaa Aleksille viestiä. Tiesin, mitä minun piti kirjoittaa, mutta oikeat sanat eivät vain tullut ja unohdin kaiken heti.
Hämmentävää...
Kerroin vieressäni istuvalla kämppikselleni, että en nyt tiedä mitä tapahtuu, ilmeisesti takkuilin puheessakin. Skrollatessani puhelintani peukalostani hävisi tunto ja hyvin pian koko kädestä. Siinä vaiheessa kämppikseni sanoi, että nyt lähetään acutaan. Yritin vakuutella, että ei tässä kai mitään ole. Sitten alkoi puutumana suunpielen ympärys, poski, vain toiselta puolelta ikenet ja kieli. Minua rupesi hengästymään kamalasti kävellessämme bussipysäkille. Yritin vielä sanoa, että tämä puutuminen on menossa jo ohi, ei minulla kuitenkaan enää mikään sielä vaivaa. Kämppis pysyi tiukkana ja totesi, että on hyvä mennä varmistamaan asia.
Vastaanotolla minulle iski jäätyminen, en tiennyt mitä minun olisi pitännyt sanoa. Onneksi kaverini tuli turvakseni ja autto kertomaan tilanteen. En tiedä mikä minuun iski, mutta joku ihme paniikki sai minussa vallan, aloin änkyttämän, unohdin asioita ja lopuksi rupesi itkettämään. Pääsinkin heti hoitoon. Minusta otettin sydänfilmi ja verikokeet, sitten tulikin neurologi juttelemaan ja kyselemään asioita. Loppuajan olinkin aikalailla koneissa kiinni tarkaillussa ja odottamassa verikokeiden tulosta. Minua hävetti ja itketti ja halusinkin vain kotiin. Rauhoituttuani alkoinkin tutkaimelemaan koneiden piipityksia ja mitä lukemia sielä näytti. Tylsyyttäni aloin tahallani haukoilemaan henkeä ja katselin käyrinen pomppailua :D
Ilmeisesti minua vaivasi migreenin esioireet (koskaan en siis ole kärsinyt migreenistä) ja mahdolisesti raskauden aiheuttaman verenmäärän lisääntyminen elimistössä oli osuutta myös asiassa. Verikokeissa ilmeni, että suola-arvoni olivat kuulema liian matalat, mutta ei vielä niin huolestuttavat, että olisi tippaan pitännyt laittaa. Elikkä suolanmäärää pitää lisättä, syömisessä ei saa olla liian pitkiä taukoja, pitää syödä kunnolla, välttää äkillisiä nousuja (saattoi kyykyillakin olla osaa asiassa) ja neuvolassa pitäisi rueta tarkkailemaan suola-arvojani ym. Saan varmaan lisää pillerikehotuksia neuvolatädiltä... Kaiken kaikkiaan makoilinkin 4h acutassa, klo 00 minut laskettiinkin pois, vaikka alkuun uhkailivat pitää minua yön yli. Ihana ystäväni oli koko ajan onneksi odottamassa minua aulassa :) Jälkeenpäin sainkin kuulla kaikennäköisia asioita mm. sen, että ystäväni oli säikähtänyt oireeni kuulostavan aivoinfarktin oireilta. Kai sillä ja se, että olen raskaana takasivatkin minulle nopean hoidon :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti