Pientä huolenpoikasta olen kerännyt alkaessani miettimään, saako Vellu tarpeeksi ravintoa. Raskauspahoinvoinnit ovat pahentaneet ruokatotumuksiani ja tehnyt minusta entistä nirsomman. On vaikea niiden jälkeen palata normaaliin rytmiin. Vielä sekin vaikuttaa, kun en ole saannut uudessa harjoittelu paikassa säännöllistä rytmiä syömiselle. Syön aika paljon jotain pieniä välipaloja estääkseni huonoa oloa.
Toissailtana aloin kärsimään hirveästä pahasta olosta ja myöhemmin rupesin oksentelemaan. Söin aikaisemmin mustaamakkaraa päivällä ja ajatelin sen johtuvan siitä, ettei se sopinutkaan mahalleni. Eikä tule kyllä sopimaan jatkossakaan! Ilta oli ihan hirveä, mikään ei pysynnyt enää sisällä. Yritin mennä aikaisemmin nukkumaan heti kun olo vähän helpotti, mutta ei auttanut, heräsin pahaan oloon. Olin niin väsynnyt ja tuskastelin kyyneleet silmissä. Kun oksentelu viimein loppu alkoi tavaraa tulemaan sitten toisesta päästä. Ei ollut siis enään kyse mistään raskauspahoinvoinnista, vaan ilmeisesti minulle oli puhjennut ärhäkkä vatsatauti. Siitä yöstä ei tullutkaan enään sitten mitään ja aamulla oireet vielä jatkoivat. Vasta illemalla rupesi pysymään banaani ja näkkäri sisällä. Tänään olisi pitänny käydä koululla, mutta jätin suosiolla väliin vaikka olo onkin nyt parempi. Syön kuitenkin vielä varovasti, sillä maha saattaa olla ärtynyt.
Kaikkea sitä pitää ihmisenkin kokea. Noh, nyt odotan innolla huomista, sillä nään viimein Aleksin. Aleksi oli iloisesti yllättänyt minut kertoessaan hänen pyytäneen maanantain vapaaksi, jotta pääsee ultraan ;) <3
Mulle viimeks rakenneultrassa sanottiin, että kyllä se vauva kaiken tarvitsemansa ravinnon ottaa, äiti vaan jää heikoille :)
VastaaPoistaPs. Ultrat on ihania :) <3 tsemiä oloihin